Nykyään liian usein voi kuulla ystäviltä, tai lukea lehdistä, miten juuri äsken niin hienoksi kuvattu suhde onkin kuivunut pois, haalistunut ja heitetty menemään. Jopa nuorisolle opetetaan, että ero on ihan ok, jos homma ei toimi. Painotetaan, ettei kannata jäädä odottamaan ja alistumaan, jos ei saa mitään suhteesta. Neuvotaan unohtamaan menneet ja etsimään mukavampaa, sopivampaa seuraa.
Mikä sitten on sitä sopivaa seuraa? Onko sopivaa se, että koko ajan pitäisi elää rakastumisen ensisilmäystä kuvaavaa, huumaavan intohimoista tilaa? Onko pinnallinen, kuumiin tunteisiin perustuva elämä kannattelevaa? Onko kumppanin jatkuva vaihtaminen kannattelevaa? Voiko juuri tutustuttuaan uuteen ihmiseen sanoa edes rakastuneensa? Vai onko se vain eräs rakkauden tila, josta mahdollisesti voi tulla syvää rakkautta?
Mikä saa ihmiset elämään pinnallisesti? Puuttuuko rohkeutta kohdata elämä? Puuttuuko kunnioitusta ja arvostusta omaa kumppania kohtaan? Voiko ilman vastavuoroisuutta olla myöskään saamisen iloa? Kauneus ja loistokkaan elämän huuma ovat houkuttelevia ja hyviä tekosyitä sille, ettei itse jaksa tehdä töitä syvän rakkauden eteen. On helpompi vain sysätä suhteen toimimattomuuden syyt toisen niskoille ja vaihtaa maisemaa kiinnostavammille metsästysmaille. Lapsetkin voi nykyisin vallan mainiosti pitää vaikka vuoroviikoin kahdessa kodissa. Lapset ovat jopa jo koulussa oppineet, että se on yleinen kulttuuriin kuuluva ja normaali tapa.
Suosittelen kuitenkin riisumaan kengät ja astumaan sumuiselle metsäpolulle, jonka alussa on kyltti "uimaranta". Aluksi risut ja neulaset saattavat pistellä jalkapohjia. Aurinko pilkistelee piilosta ja säästelee säteitään siellä täällä puiden takana. Tekisi mieli, laittaa kengät jalkaan ja palata takaisin. Tulee jopa mietittyä, että näkeekö joku, miten hölmöä sitä onkaan tekemässä. Usko ja luottamus palkitaan. Polun päässä komeilee kaunis, koskematon, ennennäkemätön hiekkaranta. Sen nähdessään tajuaa juuri löytäneensä syyn sille, että rakkauden eteen kannatti tehdä töitä.
Työn tekeminen, oma nöyrtyminen antajan asemaan sekä toisen kunnioitus ovat nykysin kovin oudolla tavalla aliarvostettuja parisuhdeasioissa. Ne kuuluvat jotenkin vain siihen rakastumisvaiheeseen. Kun suhde etenee, ei sen eteen enää jakseta satsata. Onko rohkeuden puutetta ymmärtää toista ihmistä? Kärsiikö oma ego, jos jää sivuun parrasvaloista? En tarkoita, että kaikki suhteet tällä kaavalla toimisivat, mutta kannattaa kurkistaa polkua vähän pidemmälle, jos vähänkään sille tuntuu. Liian moni suhde tuntuu kaatuvan itsekkyyteen, kumppanin moittimiseen ja laiskuuteen. Ehkäpä sellaiset ihmiset eivät tiedä sen syvän rakkauden olemassaolosta. Alun hyvä olo kuihtuu hoitamattomana, kuin kukka ilman vettä. Ruokkimalla ja hoitamalla, hiukan lannoittamalla kasvaa hedelminä onnen pipanoita jatkuvaan käyttöön, jopa ylitse äyräiden, jotta muutkin kanssaihmiset pystyvät aistimaan hyvän olon. Kaikilla hedelmäpuilla on sadonkorjuuaikansa. Kukaan ei säteile ihan kaiken aikaa, aina ei ole juhlapäivä. Tärkeintä on kuitenkin saada arjesta juhlaa, jotta läheisyys tuntuu hyvälle ja että sitä kaipaa.
Parhaimmillaan, jopa ensisilmäyksen intohimoa enemmän, rakkaus on syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota tukevoittaa yhteinen historia, yhteiset muistot. Pinnasta vettä juovat pikkuiset puut lehahtavat ilmaan myrskyn tullessa tai kuihtuvat ensimmäisen kovemman kuivuuden yllättäessä. Syvälle kasvaneet juuret kestävät tukevasti myrskyt ja myllerrykset sekä ammentavat vettä syvemmältä kuivina aikoina.
Syvä rakkaus ei ole nyky-yhteiskunnan IN-asia, mutta suosittelen sitä lämpimästi! Kukaan ei siihen yksin pysty, eikä siihen oikein voi määrätäkään ketään. Se tarve tulee, jos on tullakseen. Tahto nousee omasta itsestä. Nautinto tulee ihmisyydestä ja arjen rakkaudesta. Selityksiä ei tarvita, vaan molemminpuolisia hyvänmielen tekoja. Syvä rakkaus näkee sisäisen kauneuden. Väittäisin, että aika monille rakastamisen opetteleminen voikin olla haaste, jota pelkää niin paljon, että mieluummin siirtää asian sivuun ja kohdistaa katseensa muualle.
"Rakkauden avaimet", Elviira
"Reserved!!!" ... rohkea kissanpentu :D
