Hetken huuma

 Aurinko tupsahti kylään.

Se heräsi Australiassa.

Se pukeutui siniseen ja hopeaan.

Tarpoi pitkän matkan

vain meitä varten.

Kohteliaasti hiipi paikalle.

Silitteli, kutitteli,

ettei pelästyttäisi.

Voiteli mielen,

siloitti kielen.

Vaan valehteli lämmöstä.

Vakaana hiljaa vieraana,

kimaltavien kiteiden vankina

valtasi kaikkeuden.

Hetken kauneus,

hetken huuma.

 

Vaan nappasi nenälle pakkanen.

Anna auringon olla.

Älä turhaan viekottele.

Älä silmiin katso velhoa.

Älä usko valheita.

Kohta se on mennyt

muille helmojaan heiluttelemaan,

hopeaansa hymyilemään,

kantanut kolttunsa kauemmas.

Ei se tänne jää.

Kulkurittarena kiertelee,

koditta kapsahtelee kysyvän kaulaan.

Vaan hetken halailee

ja jälleen jäähyväiset jättää.

Ei lupaa palata.

 

 

Kirjoittanut: Satu Salmi 21.01.2014